Kuvaaja Janne Savon
Koronatesteihin
Pelko
Pyyhin kämmeniä housunlahkeisiin, miksi tää hikoilu ei lopu?
Sydän sykkii niin, että se tuntuu kaulassa asti. Silmäkulmassa vilahtava vaaleansininen suojapuku nostaa palan kurkkuun. Tää ei oo todellista, näenks mä unta? Ihan kuin olisin maailmanloppua kuvaavassa leffassa. Suljen silmät, hengitän. Kohta se on ohi. Se ei kestä kauaa. “Ja sitten voit kallistaa päätä taakse ja olla ihan rennosti.” Tunnen pienen harjan menevän sieraimesta sisään, hengitys tihenee. “Ihan rauhallisesti vaan.” Hiipivän aivastuksen ärsyttävä tunne. Outo kirvely ja kutina. Silmät vuotaa. Sattuu. Pakokauhu tekee tuloaan. Missä se kipu oikeastaan tuntuu? Sieraimessa, aivoissa vai molemmissa? En tiedä.
”Sydän sykkii niin, että se tuntuu kaulassa asti.”
Koronatestausten määrä viisinkertaistui
Tultaessa kesäkuusta heinäkuun puoliväliin koronatestien määrä oli jopa viisinkertaistunut. Moni suomalainen löysi itsensä tilanteesta, jossa yhtäkkiä moni tuttu jakoi testauskokemuksia. Erityisen paljon testejä tehtiin tiheästi asutuilla alueilla pääkaupunkiseudulla, Varsinais-Suomessa, Keski-Suomessa, Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Todennäköisesti kesäflunssa- ja heinänuhakausi siivittivät testaamista.
Suomalaisten asenne testaukseen on hyvä
Testauksessa käytiin ahkerasti – osa jopa useampaan kertaan. Välillä testauspisteet ruuhkautuivat. Moni oli huolissaan taudin tartuttamisesta iäkkäisiin tai riskiryhmäläisin, jolloin testauksessa saatettiin käydä ennen sukulaisten vierailua. Osa koki kuitenkin koronatestauksen pelottavana: Nenän kautta otettu näyte saattoi sattua tai tuntua erittäin epämiellyttävältä. Varsinkin lapsille siitä saattoi jäädä ikävä muisto.
Kiitos,
et ollut yksin tunteidesi kanssa.
{{ parseInt(result.result_count * 100 / totalVotes)}} %
{{ result.result_name }}
