Kuva: Heli Blåfield

Kotivankilassa

Suru

Yritän hengittää mahdollisimman hiljaa. Korvissani humisee. Olen näkymätön. Olen osa takanani olevaa seinää, beessi maalipinta. Hajuton, mauton. Provosoimaton. Rintaa puristaa. Käsivarteni ja jalkani on kuin kääritty painopeittoihin. Keskitän ajatukset jalkapohjiin, jaan painoni niille. Tapailen tuntumaa lattiaan. Ihokarvani nousevat pystyyn. Toisesta huoneesta kuuluu mumimaa ja kirosanoja. Ilmassa haisee viha.

”Olen osa takanani olevaa seinää, beessi maalipinta. Hajuton, mauton.”

Pandemia on lisännyt perheiden pahoinvointia

Yksinäisyys, lähisuhdeväkivalta ja päihdeongelmat lisäsivät perheiden ja yksilöiden pahoinvointia. Auttavat tahot, kuten Ensi- ja turvakotien liitto, saivat ennätysmäärän yhteydenottoja. Perheväkivalta on usein toistuvaa, etenee aalloittain ja muuttuu jatkuessaan raaemmaksi. Lähisuhdeväkivallan uhrit olivat entistä avuttomampia pandemian aikana, kun kontaktit ulkomaailmaan supistuivat. Myös nuorten pahoinvointi yleistyi, mikä näkyi erityisesti chattipalveluiden suosiossa.

 

Avuttomuus ja toivottomuus lannistavat

Perheväkivalta voi olla fyysistä tai henkistä, ja se jättää aina uhriin jäljen. Jatkuva väkivalta aiheuttaa uhrissa tunnetta avuttomuudesta ja toivottomuudesta. Uhan ja pelon tunteet voivat johtaa masennukseen ja traumatisoitumiseen. Nöyryyttävät teot ja sanat aiheuttavat huonommuuden tuntoa ja häpeää. Jos koet väkivaltaa, muista, että se ei ole ikinä sinun vikasi. Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen.

Jos olet väkivaltaisessa suhteessa, älä epäröi ottaa yhteyttä tukipalveluihin. Muun muassa naisten linja neuvoo ja tukee puhelimitse ja chatissa www.naistenlinja.fi.

Miltä sinusta tuntui?

Kun olin kuin vangittuna kotiin, tunsin…

Järjestelmässä tapahtui virhe. Yritä hetken kuluttua uudestaan.

Kiitos,

et ollut yksin tunteidesi kanssa.

{{ parseInt(result.result_count * 100 / totalVotes)}} %

{{ result.result_name }}

Kuva: Pekka Hannila

Juhlahumupaine

Ilo ja suru