Kuva: Petri Huhtinen

Luokaton lapsi

Suru

Tuijotan ruutua, johon ilmestyy ja josta katoaa vuorotellen luokkakavereiden kasvoja. “Äiti! Villellä on uus lippis, mäki haluun!” Marin koira vilahtaa ruudussa. Viljamilla on taas kamera pois päältä, vaikka ope sanoi, ettei saa olla. Mäkin pidän kameran vielä kiinni, jos iskä menee ohi. Vaihdan toiseen ikkunaan, mustavalkoinen teksti tuijottaa mua. On vaikea hengittää. En tiedä mitä pitää tehdä. Missä ne ohjeet oli? Toni on jo tehnyt tehtävän. Miks mä en osaa. Milla lähetti jotain musiikkia Fadumolle. Miksei se lähettänyt sitä mulle. Ainiin se tehtävä. Yritän tavata tekstiä, en ymmärrä sitä. “Äiti! Mä en taaskaan osaa.” Äiti ei vastaa vieläkään.

“…pidän kameran vielä kiinni, jos iskä menee ohi.”

Etäkoulu kasvatti oppijoiden välisiä eroja

Koululaiset, joilla oli jo valmiiksi ongelmia oppimisessa, kokivat etäopetuksen raskaana jaksona. Opettaja ei pystynyt tarjoamaan samanlaista tukea kuin kasvokkain. Opiskelu etänä oli kuormittavaa. Osa peruskoulun oppilaista saattoi käyttää tehtäviin jopa kahdeksan tuntia päivässä ja osa taas katosi kokonaan opetuksesta.

Tuulia Kovanen Ensi- ja turvakotien liitto YTT:ltä kertoo lasten ja lapsiperheiden haasteista poikkeusaikana.

Koulu on monelle turvasatama

Kaikille koti ei ole turvallinen tai oppimista tukeva ympäristö. Pandemia vaikutti kaikkiin lapsiin ja nuoriin horjuttaen monien perusturvallisuuden tunnetta. Jopa joka kolmas 13–19-vuotias kertoi koronan aiheuttaneen surua. Kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa olivat ne lapset ja nuoret, joiden kotona on päihdeongelmia ja väkivaltaisuutta. Eristäytyminen kotiin katkaisi pahimmassa tapauksessa kontaktin päiväkodin tai koulun turvallisiin aikuisiin.

Miltä sinusta tuntui?

Kun opiskelin kotoa, olin välillä…

Järjestelmässä tapahtui virhe. Yritä hetken kuluttua uudestaan.

Kiitos!

Et ollut yksin tunteidesi kanssa.

{{ parseInt(result.result_count * 100 / totalVotes)}} %

{{ result.result_name }}

Kuva: Sanni Seppo

Kuolemansuru

Suru