Sairaanhoitaja katsoo peiliin ja asettaa maskia kasvoilleen, päässään hiusverkko ja kädessä vihreä suoja-asu

Kuva: Patricia Bertényi

Empatiaverkossa

Hämmennys

“Jaksakaa vielä vähän aikaa”, kaikuu osastonhoitajan ääni mielessäni toistuvana kaikuna. Montakohan kertaa tämä lause on sanottu ja kuultu. Milloin siitä tulee totta? Tarkistan sänkyrivin jokaisen pedin, kuljen hiljalleen Harrin sänkyä kohti. Haluan viedä päärynänmakuisen mehun hänen pöydälleen. Jospa hän pystyisi tänään juomaan sen. Saatan olla jonkun toisen potilaan luona kun hän herää. Haluan puolison tietävän, että vein sen. Että varmistin, että mehu on valmiina vieressä. Ehkä puoliso sitten uskoo kun sanon, etten välitä Harrin tekemistä valinnoista tai että minulla ei olisi hänelle riittävästi aikaa. Jatkuvan vakuuttelun aiheuttama suru vie kaistaa muilta ajatuksilta, sumentaa mieltä. Keskity nyt. Mehu on tärkeä. Päärynä, Harri. Laitoinko kahvinkeittimen aamulla pois päältä? En muista hetkestä kotona mitään.”

”Haluan viedä päärynänmakuisen mehun hänen pöydälleen.”

Kuvitelma rokottamattomille annettavasta huonommasta hoidosta aiheuttaa surua

Terveydenhuollon ammattilaiset kohtasivat epäluuloa – yleinen kahtiajako ja riitely rokotteiden vastustajien ja kannattajien välillä aiheutti sen, että jotkut luulivat rokottamattomien saavan huonompaa hoitoa kuin rokotettujen. Että lääkäri ja hoitajat ikäänkuin tuomitsisivat potilaan, jos hän ei ollut rokotettu. Pandemia-aikana on käyty paljon keskustelua potilaiden ja omaisten kanssa siitä, että sairaalassa ketään ei syytetä, vaan potilaan terveyden eteen tehdään kaikki voitava. Ammattilaisille on huojentavaa, että suurin rokotuksiin liittyvä fanaattisuus jätetään sairaalan ulkopuolelle. Sairaalan seinien sisäpuolella jokaista ihmistä hoidetaan yhtä arvokkaana.

Ylilääkäri Mika Valtonen ja tehohoitaja Sanna Nerjanto keskustelevat minkälainen pandemia-aika on ollut terveydenhuollon henkilökunnan näkökulmasta.

Ammattilaiset ovat kantaneet vastuun ja huolen pandemiasta myös vapaa-ajallaan

Jatkuva tietovirta tartunnoista, sairaalahoidossa olleista, kuolleista, rokotettujen määrästä ja globaalista tilanteesta on estänyt terveydenhuollon ammattilaisten töistä palautumisen vapaa-ajalla. Etenkin pandemian alkuaikojen epätietoisuus viruksen ominaisuuksista ja leviämisestä aiheutti sen, että heillä oli jatkuva huoli omasta ja läheistensä terveydestä. Hoitohenkilökunta pohtii jatkuvasti, voivatko he juhlia illanistujaisia, ristiäisiä tai häitä vai onko heidän parempi pitää henkilökohtainen elämänsä lepotilassa kunnes tilanne rauhoittuu.

Miltä sinusta tuntui?

Vaihtoehdot liittyvät tämän ilmiön ja sivun päätunteeseen. Kutsumme näitä toissijaiseksi tunteiksi. Voi kuitenkin olla, että et kokenut asiaa näin. Ehkä sinun päätunteesi olikin joku muu? Vastaa silloin “muu” ja kerro halutessasi kirjeellä mitä tunsit.

Kun vapaapäivät siirtyivät kokoajan tulevaisuuteen, tunsin…

Järjestelmässä tapahtui virhe. Yritä hetken kuluttua uudestaan.

Kiitos,

et ollut yksin tunteidesi kanssa.

{{ parseInt(result.result_count * 100 / totalVotes)}} %

{{ result.result_name }}

Kuva: Johanna Ketola

Uutislimbo